Salla Pennanen – LLT17SH

Nordic Business Forum, tai lyhyemmin NBF loisti mahtavilla puhujavalinnoillaan. Omasta mielestäni paras oli sinne tiensä taistellut, eli James Hewitt. Hän voitti NBF:n kisan ja pääsin näin sinne puhumaan suorituskyvystä ja töiden rytmittämisestä. Jamesin esitys oli kaikessa lyhykäisyydessään mielenkiintoinen ja kattava. Diat vaihtuivat vikkelään ja puhe soljui rytmikkäästi, äänen alojen vaihdellessa, pitäen näin kuuntelijoiden mielenkiinnon ylhäällä. Hyvänä huomiona täytyy puhujasta myös sanoa, että hänen puheensa ja esityksensä uhkui energiaa ja innostusta katsojiin, tai ainakin minuun asti.

James puhui tosiaan suorituskyvystä sekä töiden rytmittämisestä. Hän saapui puhumaan laite päässään, joka kuulemma mittasi hänen stressitasoaan sekä keskittymistään. Jo tämä sai heti oman mielenkiintoni heräämään. Konkreettista esimerkkiä aiheesta, josta hän puhuu. Kun hän esitteli näitä tuloksia puheensa loppupuolella, oli sieltä selkeästi havaittavissa se, että hänen keskittymisensä vaihteli koko ajan.

Tästä pääsemmekin Jamesin puheen tärkeimpään lauseeseen. ”We can’t always be on”eli emme aina voi olla ”päällä”. Lause oli kerta kaikkiaan nerokas. Emme aina voi pitää itseämme päällä kuten robotit, harmillisesti kylläkin nykypäivänä teemme tätä vähän liikaakin. Tämän aiheuttaja löytyy nykypäivän teknologiasta. Älypuhelimet.

Nykypäivänä älypuhelin on meille kuin käden jatke. Heti herätessämme suurin osa ihmisistä tarkistaa puhelimensa 10minuutin aikana. Aivan sama mitä teemme, on meidän puhelimemme ehkä vähän turhankin suuri osa arkea. Tarvitsemme kunnon yöunien lisäksi myös muita levähdystaukoja. Näitä oli Jamesin dialla lueteltu: aktiiviset, sosiaaliset ja luonnolliset tauot.Näitä taukoja emme nykypäivänä sitten saa tarpeeksi, koska älypuhelinta tarkaselemme vähän väliä.

Myös ns. aamuvirkut ja yökukkujat pääsivät esitykseen mukaan. Suurin osa ihmisistä jakautuu jompaankumpaan. Tarkoittaen, että meidän huippumme (Peak) on joko aamulla tai illalla. Olemme keskittyneitä, saamme kaiken aikaiseksi, elämä luistaa. Jo sen tunnistaminen, milloin itsellä on vuorokausirytmissä oma huippu auttaa oman rytminsä löytämisessä.

Nämä huiput meidän tulisi käyttää hyväksi työskentelyssämme. Meidän tulisi keskittää voimavaramme ja pyrkimyksemme tähän hetkeen, koska saamme silloin asioita aikaiseksi. Tätä luonnollisesti seuraa lepo. Aamuvirkuilla tämä tarkoittaa sitä, että vaikka oman huippumme aikana asiat hoituvat kuin tanssi, tulee meidän levätä sen jälkeen.

Lepoa seuraa nousu/elpyminen eli rebound. Tämän aikana meidän on todella tärkeää seurata omaa sisäistä rytmiämme. Kuunnella kehoamme ja jaksamistamme, milloin sillä on huippu, lepo tai elpymisvaihe päällä. Vuorokausirytminsä on helppo tajuta, mutta kehonsa kuunteleminen ei aina välttämättä ole.

Vuorokausirytmin lisäksi James esitteli siis ihmisen rytmiä ja meidän tulisi yrittää suunnitella päivämme niin, että nämä molemmat rytmit kulkisivat käsi kädessä. Ihmisen rytmi oli jaettu yksinkertaisesti matalaan, keskivaiheeseen sekä korkeaan.

Matala vaihe tulisi yrittää tietenkin yhdistää levon kanssa. Sen lisäksi, että nukumme tarpeeksi, tulisi meidän päivän aikana ottaa aiemmin mainitsemiani luonnollisia taukoja. Tai miksei ihan päiväuniakin, jos aika siihen riittää.

Keskivaihde tulisi yrittää yhdistää elpymisen kanssa. Meidän tulisi asettaa itsellemme rajat, ettemme koko ajan vaihda tehtäviä ja näin yritä pitää niitä mielenkiintoisina. James oli tehnyt tähän mielenkiintoisen huomion juurikin yökukkujille, joiden elpyminen on aamusta. Jos aloittaa päivänsä lukemalla sähköpostit, aloitat sen päivän kyseisen henkilön aikatauluun.

Korkein vaihde ja huippu tulisi siis myös yrittää yhdistää. Tällöin kannattaa luoda ensinnäkin sellainen ympäristö, jossa voi keskittyä parhaiten. Lisäksi töitä ei kannata tämän vaiheen aikana vaan paiskia menemään, vaan jaksottaa sitäkin. Jamesin mukaan 25minuuttia töitä ja 5minuuttia lepoa olisi sopiva sykli. Mutta tässäkin asiassa kannattaa kuunnella omaa kehoaan, olemmehan kuitenkin kaikki yksilöitä.

Tämän meidän rytmimme löytäminen olisi tärkeää sen takia, jotta osaisimme työskennellä niiden mukana. Siinä vaiheessa, kun yritämme työskennellä omaa rytmiämme vastaan, ei hommat luonnistu. Tätä ei ole tullut ajatelleeksi edes muuten, mutta Jamesin puheen jälkeen tuntui se selvältä kuin mikä. Asialta, joka olisi pitänyt tajuta pelkällä maalaisjärjellä. Tärkeä asia tähän, jonka James sanoi, olikin: ”Optimoi, älä maksimoi”.

Tästä kaikesta päästiinkin lopulta koko esityksen ytimeen. Avaimet huippusuoritukseen saamme, kun löydämme rytmin ja opimme tunnistamaan mm. milloin stressaamme ja milloin keskittymisemme on parhaimmillaan. Tärkeää meidän olisi yrittää siis vähentää älylaitteidemme käyttöä, ja suoda itsellemme niitä tarvittavia lepotaukoja.

Tästä oivalluksesta pääsemmekin sitten myös muihin asioihin. Jo James suositteli, että älylaitteiden käyttöä tulisi vähentää, jotta saamme oman suorituksemme huippuun. Mutta tätä pohjaa myöskin Amy Cuddyn puhe. Amy puhui kuinka ihmiset eri tilanteissa kutistuvat ja kasvavat. Kun onnistumme tai voitamme jossain, heitämme kätemme ilmaan näin kasvattaen itseämme. Kun taas olemme epävarmoja tai koemme epäonnistumisen tunnetta, me kutistumme. Hartiamme ovat todella edessä ja saatamme mennä sikiömäiseen muotoon.

Tästä pääsemmekin taas älylaitteisiin. Yleisin asento, jossa selaamme esim. puhelinta, onkin juuri kutistunut. Kun tarkastelemme puhelintamme pitkin päivää ja vietämme sillä paljon aikaa, niin psykologisesti se saa meissä aikaan samoja asioita, kuin epäonnistuessa. Tätä oltiinkin ihan tutkittukin, Ihmiset, jotka työskentelivät perinteisesti pöytäkoneella ergonomisessa asennossa, tunsivat itsensä paljon paremmiksi ja tehokkaammiksi kuin erilaisilla älylaitteilla työskennelleet.

Amy suositteli, että yrittäisimme välttää kutistuneena olemista, jotta tuntisimme itsemme mahdollisimman hyviksi. Hän sanoi, että kannattaa ennen tärkeitä tapahtumia viettää muutama minuutti niin sanotussa voima-asennossa. Näitä voima-asentoja ovat juurikin nämä asennot, joissa teemme itsestämme mahdollisimman isoja. Esim. ennen työhaastattelua kannattaa, vaikka vessassa käydä hetki olemassa rinta rottingilla niin sanotussa supermies asennossa.

Nämä voima-asennot auttavat meitä saavuttamaan oman henkisen huippumme, jotta tunnemme olomme mahdollisimman hyviksi. Tähän hän otti esimerkkinä Islannin jalkapallojoukkueen ja heidän kannatushuutonsa, jota kutsutaan ”Viikinkien sotahuudoksi”

sekä Uuden-Seelannin All Blacks -rugbyjoukkueen esittämä haka Ka Mate eli eräänlainen perinteinen tanssi.

Haka on maorien perinteinen tanssi, mutta toisin kuin yleensä luullaan se ei ole pelkästään sotatanssi. Sotatanssi on nimeltään haka peruperu, kun taas haka Ka Mate kuvaa elämän juhlistamista kuoleman sijaan. All Blacks -joukkue tanssii tämän perinteisen tanssin psyykatakseen itsensä huippuun, ei pelotellakseen vastapuolta. Vaikkakin, varmasti tanssilla on myös psykologista vaikutusta vastapuolen tiimiin.