Antti Vilmi – TTK17SD

Itseäni kiinnosti eniten huippusuoritus, koska sitä voi soveltaa melkein kaikissa toimin-noissa. James Hewittin pitämä esitys Nordic Business Forumissa 26.9.2018 antoi hy-viä eväitä huippusuorituksen toteuttamisessa ja hän esitti konkreettisia tuloksia sen oikeasta käytöstä.

Hewitt aloitti oman esityksensä seuraavalla väitteellä: olemme aina valmiudessa, emme koskaan lepää kunnolla. Ihminen käyttää älypuhelinta hänen esittämänsä tut-kimuksen mukaan joka kuuden minuutin välein, mikä kuulostaa omasta mielestäni melko rasittavalta. Itse vältän turhaa älypuhelimen selailua. Ennen nukkumaanmenoa ei myöskään kannata ottaa puhelinta esille, koska näytön valo hankaloittaa nukahta-mista. Nykymaailmassa ihminen ei siis välttämättä koskaan lepää, vaan on aina jonkin sortin suoritustilassa. Tämä on yksi syy siihen, miksi palautuminen ja huippusuoritus on niin monelle vaikeaa. Mitä asialle voisi tehdä?

Suorituskykyä tulisi käyttää oikeassa paikassa oikeaan aikaan eli optimoida. Sitä ei siis pidä maksimoida. Lisäksi suorituksen jälkeen on saatava riittävästi lepoa. Tästä hyvänä esimerkkinä on Hewittin kertoma tarina hänen valventamasta kilpapyöräili-jästä. Ensimmäisessä kilpailussa henkilö meni muiden tahdissa, piittaamatta omasta suoritustehosta ja tuli sijalle 54. Vuoden kuluttua samassa kilpailussa henkilö pääsi 20 parhaan joukkoon. Tällä kertaa hän meni oman, henkilökohtaisen tehokkuuden mu-kaan. Hänelle oltiin määritelty eri kilparadan osioiden mukaan, missä hänen tulisi pol-kea kovemmin ja missä tahtia olisi hyvä hidastaa eli levätä. Suunnitelmaa noudatta-malla pyöräilijä sai itsestään irti parhaan mahdollisen huippusuorituksen, joka toi hy-vän lopputuloksen.

Olisi mielenkiintoista, jos samantyyppistä suunnitelmaa testattaisiin koulupäivän tai -viikon aikana. Kaikille olisi määritelty omat huippusuoritus suunnitelmat ja jokainen toteuttaisi omaa ohjelmaansa itsenäisesti. Tehostuisiko oppiminen vai huononisiko se, koska kaikilla olisi tauot eri aikaan eikä vuorovaikutusta välttämättä tapahtuisi niin pal-joa.

Toimintojamme pystyy kuvaamaan vuoristona, jossa on toinen toistaan seuraavia huippuja ja laaksoja. Huipulla ollessamme suorituskykymme on paras. Laaksossa ol-lessamme tarvitsemme lepoa. Välimaastossa tapahtuu vaihto levon ja huippusuorituk-sen välillä ja suorituskykymme on tällöin parhaimmillaan keskinkertaista. Valitettavan usein olemme laaksossa tai välimaastossa, kun pitäisi olla huipulla. Tämä johtuu siitä, että huippusuorituksen kesto on niin lyhyt ja palautuminen sekä vaihtaminen vaativat rutkasti enemmän aikaa. Huippusuorituksen kestoa voi kuitenkin pidentää mm. kurin-alaisella aikataulutuksella.

Vaativaa suoritusta tehdessämme itse suoritusta tulisi olla 25 minuuttia ja sen jälkeen 5 minuutin tauko. Itselläni opiskelussa tällainen strategia ei ainakaan toimisi, koska asiaan perehtyminen vie aikaa ja puolen tunnin välein tapahtuvat tauot katkaisisivat ajatusprosessin. Kunnollisen levon aikaan unta tulisi saada 7-9 tuntia ja aamuisin ei saisi heti lukea sähköpostia. Jos tätä rytmitystä noudatettaisiin yrityksissä, tuotto nou-sisi 19%.

Itselleni huippusuoritus on kaksiteräinen miekka: Sitä voi hyödyntää missä tahansa suorituksessa eli se on erittäin mukautuva ja hyödyllinen. Toisaalta, jos haluaisin par-haan mahdollisen huippusuorituksen, niin se olisi vaikeaa. En pystyisi elämään niin kurinalaisesti ja suunnitelman mukaan, koska itse en pidä tiukoista aikatauluista tai säännöksistä, joita tulisi noudattaa orjallisesti. Toisaalta minulle saattaisi sopia parem-min suorituksen optimointi lyhyellä aikavälillä, esimerkiksi tentin aikaan. Vuorottelu kir-joittamisen eli suorittamisen sekä pohtimisen eli levon välillä voisi olla parempi. Joskus vain kirjoitan mitä mieleen tulee ja jälkikäteen huomaan, että olen unohtanut jotakin tai kirjoittanut jotakin aiheeseen liittymätöntä, mikä aiheuttaa turhaa lisätyötä. Tämän op-timoinnilla voisin estää turhat virheet ja säästää aikaa.

Tärkeintä huippusuorituksen saavuttamisessa on siis selvittää milloin ja mihin panos-taa, oman suorituskyvyn säätely sekä suoritus-lepoaikataulun kurinalainen noudatta-minen. Kaikki tämä voi kuulostaa hankalalta ja sitä se onkin. Meidän kaikkien ei kui-tenkaan tarvitse olla parhaimpia huippusuorittajia. Jokaisella meistä on omanlaisensa huippusuoritus ja se riittää aivan hyvin.